Kauriin jälkiä etsimässä - ota lapset mukaan metsään

Ulkona on pakkasta kymmenen astetta ja ulos mennäkseen tarvitsee pukea villavaatetta. Eteisessä tuskastuneita ja kiukkuisia lapsia. Äkkiä kaikki autoon ja menoksi, jotta keretään pikkuveljen päiväuniaikaan takaisin kotiin.

Pääsemme metsään ja laskemme mukaan lähteneen parsonrussellinterrierin haistelemaan kauriin jälkiä. Retkemme yhtenä tarkoituksena on saada energisestä koirasta hieman virtaa pois.

Metsässä kukaan ei huomaa ärsyttäviä villasukkia

Lähdemme kävelemään lumiseen metsään ja aamun kireys unohtuu, kukaan ei huomaa ärsyttäviä villasukkia ja sisarusten kesken voidaan pian alkaa viritellä leikkiä jonossa edetessä.

”Äiti, katso suopursuja!” kuuluu huudahdus, joka tekee äidin ylpeäksi. Kuusivuotias tyttäreni on tunnistanut suopursun ja on kiinnostunut ympäröivästä luonnosta.

Metsässä ollessamme keksimme usein tekemistä ympärillämme olevista asioista. Lapsia kiinnostaa etsiä erilaisia kasveja, sammalia, puita. Välillä keräämme jokainen viisi eri kasvia ja tämän jälkeen opettelemme kasvien nimet. Voimme myös kisailla, kuka löytää ensimmäisenä käenkaalin. Vanhan kuusikon alla on hauska kerätä ”timanttikätköjä” kuusenkävyistä samalla tarmolla kuin Muumien Nipsu. Tällä kertaa lumisesta maastosta löydämme vuohenputkia miekkailuja varten.

Pienet mustikkasuut hyppivät mättäältä toiselle ilosta kiljuen

Suosittelen lämpimästi ottamaan lapset mukaan metsäkäynneille tutustumaan metsään. Heistä saattaa tulla tulevaisuuden metsänomistajia ja on tärkeä luoda suhde luontoon jo pienestä saakka. Metsä on loistava alusta motoriikan parantamiselle ihan pienestä pitäen. Lapseni on kontannut mustikkapuskasta toiseen syömään mustikoita ja hyppinyt sammalmättäältä toiselle ilosta kiljuen. Kuulinpa myös oheisen lauseen tänä syksynä: ”On varmasti tylsää olla aikuinen, kun ei näe näitä mahdollisuuksia ympärillä. Tämä paikka on kuin Hoplop!”.

Raivaussahan jäljiltä jääneet rungot metsässä eivät olleet omasta mielestäni mukavia liikkuessa, mutta lapset näkivät ne esteratana ja riemuitsivat retkemme kohteesta.

Lunta on kertynyt noin kolmekymmentä senttiä, mutta hyvä polku saadaan aikaiseksi metsään kävellessä, jotta kolmevuotias pikkuvelikin pääsee jalkaisin kohteelle. Lumen päältä etsimme eläinten jälkiä ja yritämme tunnistaa, mikä eläin on kyseessä.

Eväshetki on retken kohokohta

Metsästä löytyy hirvitorni, jonne on päästävä kiipeämään ja kaikki kolme samaan aikaan. Tornin luona onkin hyvä pitää pieni evästauko. Eväät ovat aina retken kohokohta ja myös retkien välttämättömyys, ettei nälkäkiukku pääse yllättämään. Evästauon aikana voikin suunnitella lähipuuston toimenpiteitä. Aika ajoin on hyvä käydä tarkistamassa metsänsä mahdollisilta tuhoilta ja tarkkailla terveydentilaa, jolloin onkin hyvä napata lapset mukaan, pienimmät vaikka reppuun.

Autolle pikkuhiljaa leikkien saattelemana siirtyessämme huomaan lasten olevan hyvin rentoutuneita, itsellänikään ei ole mihinkään kiire. Ei enää haittaa, vaikka pienimmän päiväunet viivästyisivätkin vähän myöhemmäksi. Koirankin kierrokset alkavat hiipua, kun on käynyt haistelemassa kauriin jälkiä muutaman lenkin verran. Ehkä kengät saavat taas hetken olla rauhassa eteisessä.